Niskakipu on hyvin yleinen vaiva, ja Terveys 2011 – tutkimuksen mukaan sitä on kokenut edellisen kuukauden aikana jopa 41% yli 30-vuotiaista naisista ja 27% samanikäisistä miehistä. Liiallinen fyysinen ja psyykkinen kuormitus, naissukupuoli, tupakointi, ja aiemmat niskakipuepisodit lisäävät niskakivun riskiä.
Kuten alaselkäkivuissa, myös suurimmassa osassa niskakipuepisodeja tarkkaa patoanatomista diagnoosia ei pystytä tekemään. Kuvantamismenetelmin saadaan selville kaularangan murtumat, nikaman siirtymät ja radikulaarioireita aiheuttavat välilevymuutokset, mutta muutoin valtaosa niskakivusta luokitellaan epäspesifiksi tai mekaaniseksi niskakivuksi. Traumaperäiset piiskaniskuvammat ja hermon venytysvammat ovat asia erikseen, mutta useimmiten niskakivun taustalla ei ole selkeää yksittäistä vammaa.
Niskakipu voi olla lähtöisin joko rangan fasettinivelistä, välilevyistä, nivelsiteistä, lihaksista tai hermoista, ja heijasteoireita saattaa niskan lisäksi tuntua myös rintarangan alueella lapojen välissä, yläraajassa tai päässä. Niskakipuun voi liittyä myös huimausta, näköhäiriöitä tai päänsärkyä.
Vaikka niskakipu voi olla hyvin voimakasta ja oireet saattavat haitata potilaan toimintakykyä merkittävästi, niskakipu on hyvin harvoin vakavaa tai henkeä uhkaavaa. Kuitenkin, etenevä lihasheikkous, epäilyt kaularangan valtimon dissekaatiosta ja kraniocervikaalisten ligamenttien vammat ovat aiheita välittömiin lisätutkimuksiin.
Niskakivun hoito
Vaikka tarkkaa diagnoosia ei useinkaan pystytä tekemään, niskakipu on silti mahdollista hoitaa konservatiivisesti ja hoito on oireenmukainen.
Jos niskakivun taustalla ei ole selkeää yksittäistä vammaa, on tärkeä kiinnittää huomiota potilaan päivittäiseen elämään, työ- ja lepoasentoihin sekä niskan asennonhallintaan esimerkiksi urheilussa (kuntosaliharjoittelu, pyöräily, heittolajit, uinti jne.). Itse niskan asennon lisäksi on otetaan huomioon myös lapaluun ja yläraajan toiminta, sekä alaselän asennon vaikutus niskan toimintaan.
Niskakivun hoitoon käytetään akuutissa vaiheessa potilaasta riippuen sekä liikeharjoittelua että manuaalista terapiaa. Jos kipu on voimakasta tai hermoperäistä, myös lääkitys on tarpeen. Akuutin vaiheen jälkeen saatetaan tarvita esimerkiksi hermon mobilisaatioita, motorisen kontrollin harjoitteita tai voimaharjoitteita niskahartia-alueelle.
Kaiken kaikkiaan niskakivulla on hyvä spontaani paranemistaipumus, ja konkreettisten hoitotoimenpiteiden ja ergonomiaohjeistuksen lisäksi niskakivun hoidossa on tärkeää informoida potilasta vaivan hyvälaatuisuudesta.
Lähteet:
Bruckner, P., Clarsen, B., Cook, J., Cools, A., Crossley, K., Hutchinson, M., McCrory, P., Bahr, R. & Khan, K. 2017. Brukner & Khan’s Clinical Sport Medicine. Volume 1, Injuries. 5th edition. Australia: McGraw-Hill Education.
Niskakipu (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 29.07.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
